Apon turkkiin on kesästä alkaen ilmestynyt uusia ruskeita läiskiä. Oikealle puolelle on ilmestynyt ainakin neljä: kaulalle, kylkeen, jalkaan. Toinen peppupuolikin on muuttunut vaaleanruskeaksi. Selkään on tullut n. 1 cm läiskiä. Vasemmalla puolella oleva ennestään ruskea läiskä on laajentunut vaaleamman ruskealla läiskällä.
Toivottavasti valkeaa kuitenkin jäisi runsaaasti, kun Aapo on se "mamin pieni valkea koira". Mutta kun geenit puhuvat, on jätettävä vastapulinat pois. Karva on vielä pehmeää, mutta kyllä kai sekin muuttuu karheammaksi. Aika kuluu, kaikki muuttuu.
Onneksi vielä leikkiä riittää, eikä siihen loppua näy. Aapo on keksinyt hippaleikin, jossa se tuo lelun nähtäville ja juoksee pakoon yrittäen saada Eepon peräänsä. Välillä vaihdetaan suuntaa ja yritetään äkkinäisillä suunnanmuutoksilla saada toinen yllätetyksi. Ilme on viekas ja naurava. Kotona päästään eteisestä olohuoneeseen ja keittiön kautta takaisin eteiseen. Samaa kierrosta juoksivat ja huristelivat Iipo ja Laapokin aikoinaan.
Vanhan Eepon verenpaine nousee, mutta kieltämättä se on hauska leikki. Raskaankin työpäivän jälkeen hetkessä eläjän huolettomuus ja ilo tyhjentävät työajatukset päästä aika nopeasti.
Sinne ne taas lähtivät, miesten metsästyshommiin. Eepo jäi kotiin ihmettelemään ajan kulua ja palleron muuttumista nuorukaiseksi. Pari melankolista ajatustakin tuossa pyörähti.
