Perjantai 9.11.2018: Synttäripoika poseeraa ja pallit paukkuu

Tänään on Aapon synttärit, 8kk! Aamuposeeraus on hyvin valokuvauksellinen.

Murrosikäisen koiran (niin kuin ihmispojankin) elämään saattaa kuulua opittujen taitojen unohtamista ja hormonihuuruista pallien paukuttelua. 

Aivan tavallinen rutiini on unohtunut:
Eepo tai Veepo: "Istu."
Aapo: "Hä?"
Eepo tai Veepo: "Istu!!"
Aapo: "Hä???? Ai, Mulleko nää puhut?"

Pillin kutsua ei enää ymmärretä tai siitä ei välitetä. Aidatulta pihalta ei enää niin vain lähdetäkään kiltisti hihnassa sisälle, vaan mennään piiloon pressukatoksen alle ja tullaan sitten,  kun huvittaa.

Naapurin aidan takana oleville uroskoirille voisi antaa selkään. Niitä ei koskaan näe, mutta niiden läsnäolon haistaa, ja aidan raoista jotain vilahtelee. Aapo ärhentelee ja pörhentelee kuin pulloharja karvat pystyssä ja tiedottaa reviiristään.

Autoja on mukava ajattaa. Naapuruston isoja koiria on hauska ärryttää ja mennä oikein lähelle ojaa nuuskimaan, kunnes isot koirat hyppivät aitaa vasten ja karjuvat kumeilla äänillään. 

Aamuisin Aapo liittyy kylän koirien WhatsApp-ryhmään ja ilmoittaa kuuluvasti olevansa paikalla. 

Eepon lähellä on kuitenkin edelleen hyvä olla. Yhtenäkin iltana Aapo istui pitkän aikaa Eepon sylissä täysin rauhallisena ja piti Eepoa olkapäästä kiinni. Maharapsuttelujen aikana Aapo pitää tassullaan Eepon käsivarresta kiinni. Noissa hetkissä on syvä ja molemminpuolinen yhteenkuuluvuuden tunne ja rakkaus.