Keskiviikko 30.5.2018: Mitä hyötyä on venyneistä jaloista?

Kolmen kuukauden ikää lähestyessä Aapo kasvaa nopeasti. Yhtäkkiä pidentyneistä jaloista on hyötyä keittiön pöydälle ja työtasoille kurkistelussa, häkin kynnyksen ylittämisessä ja donkkausmaisissa leikkihyppelyissä. Rauhallisina hetkinä on niin leppoisaa loikoilla pitkin pituuttaan.

Eeposta on tullut purulelu ja leikkiautomaatti. Veeposta on tullut sylittelijä ja luontomatkaopas. Hetkinen! Eihän sen aivan näin pitänyt mennä! Eeponhan se piti olla kirjallisuuskoiran paras syliystävä!

Eepoa on helppo pomottaa...tai niinhän Aapo luulee...- Katsotaanpa, Aapo, asia ihan tappiin asti ennen kuin alat tuulettaa!

Jos naapurissa huudetaan Aaro-poikaa, höristelee Aapo tohkeissaan korviaan ja heiluttaa kiivaasti häntää. - Täällähän minä olen! 

Ensi viikon rokotuksen jälkeen maailma alkaa avartua. Sitä odotellessa kirjallisuuskoiran taidehäkki valmistuu. Naivistista näyttelyä kasataan jo.

Maanantai 28.5.2018: KUKA on käynyt tontillani?

Aapo tarkistaa toistaiseksi vain oman pihan tiluksia, kunnes ensi viikolla päästään rokotuksille. Hupaisaa on, kuinka aina pitää kiertää samoja reittejä ja olla aina yhtä kiinnostunut tontin reunalla olevista pökäleistä. - KUKA on käynyt täällä?!!!!

Tänään häkkipäivän jälkeen Aapo hinkuvinkui kahdella jalalla punaiseen autoon. No, auto ei ollut se punainen, jolla pääsee metsään, mutta sama väri kuitenkin. Aapo näyttää tunnistavan autot yhtä hyvin kuin Eepokin.

Halu metsään oli kiihkeä. Koska Eepon vaatetus ei vastannut metsäretken vaatimuksia, eikä tankissa ollut bensaa tarpeeksi, otettiin häkki, vesi ja palkat mukaan ja käytiin 500 metrin päässä liikenneympyrässä kääntymässä. Sitten päästiin rauhassa sisään.

Aapo on hyvin palkkatietoinen. Palkan edestä voi istua ja tulla luokse ja odottaakin vähän, mutta vain jos sattuu huvittamaan. Kun jääräpää lyö pepun maahan ja jalat jarruksi, siitä ei liikahdeta kuin kantamalla.

Perjantai 25.5.2018: Voiko haukka viedä koiranpennun?

- Voiko haukka tulla ja napata pienen valkean koiran häkistä? (Mielikuva korkealla kiljuvasta pienestä pennusta jalat oikosenaan haukan kynsien puristaessa selkää)

-Pitääkö katoksi laittaa verkkoa tai tehdä häkkiin oikea katto?

- Voiko joku varastaa koiran?

- Voiko koira tulla hulluksi häkissä, kun sietoraja ylittyy? (Mielikuva kuola suupielestä valuvasta koirasta, joka puree viimeisillä voimillaan häkkiverkkoa)

- Mikä on oikea aika olla yksin häkissä?

- Olemmeko me tosi surkeita koiranpitäjiä? (Mielikuva poliiseista, jotka totisina ja päätään pudistellen antavat ikuisen eläintenpitokiellon ja isot sakot)

Näitä miettiessä meni Eepon stressityöpäivä. Aapo meni häkkiin 6.40. Veepo oli tullut käymään 9.30. (Yksinoloa n. kolme tuntia) Kaikki oli ollut hyvin, ja Aapo oli nukkunut kopin terassilla.

Eepo ajoi haukka-ajatusten lennättämänä ylinopeutta ja tietöitä kiroten ja oli  kotona n. klo 12.

Oli hiljaista. Oliko Aapo viety? 

Vai voisiko sittenkin olla mahdollista, että Aapo vain nukkuisi...?

No voisihan se! Kaikki oli hyvin. Huh, mikä helpotus!

Tiistai 22.5.2018: Eepon opinnot edistyvät

Eepon kasvaminen Aapon emoksi edistyy hyvin. Reilun kahden viikon aikana Eepo on oppinut:

• että pitää kai ostaa valjaat, ettei ryntäily käy Aapolle kurkkuun kipeää
• että pentukirjat ehkä varoittelevat liikaa; Eikös hypyt ja loikat vain vahvista lihaksia? 
• ihailemaan Aapon luonnetta ja älykkyyttä
• sietämään pennun tuomaa stressiä ja kokemaan tunteiden laajaa kirjoa
• selkeää ja avointa viestintää (Eikä pelkästään koiralle!)
• huomaamaan, että pennun herättämillä positiivisilla tunteilla on positiivista vaikutusta myös ihmissuhteisiin
• ihailemaan pennun kykyä elää täysillä hetkessä 
• pysähtymistä ja maailman katsomista pentunäkökulmasta, kuin ensimmäistä kertaa: juoma-astiassa uiskentelevaa  koppakiiskeäkin voi keskittyä katsomaan tosi, tosi tarkasti. 
• luottamaan enemmän itseensä emohommissa. Aapon rytmi on helppo, ja siitä saa varmuutta hoitolukujärjestyksen noudattamiseen. Sisäsiisteys on hyvällä mallilla.

Sokerina pohjalla: Tänään oli joku huippupäivä. Aapo oli kuulemma viihtynyt häkissä jo yli kolme tuntia: touhunnut, makoillut terassilla, nukkunut ja käynyt kopissa monet kerrat. Iipo oli hoitamassa. Veljekset löysivät ilon toisistaan.

Maanantai 21.5.2018: Metsästyskoiraopinnot etenevät

Metsästyskoiraopiskelu on mukavaa! Veepon tulo ja ruokailu ovat merkki siitä, että nyt mennään. Tänään tuli pettymys: Ei mentykään, ja se otti päähän. Häkissä on hauska haukkua ajan kuluksi vaikka varpusta. Ulkona on kiva olla!

Häkki- ja koppielämä on ihan lelliä jo, mutta joskus pitää vähän kitistä, että pitäis päästä etupihan päivystyspaikalle. Eepon äitiysloma päättyi. Vielä ei tule koko päivän yksinoloja, mutta sitä kohti mennään.

Häntä heiluu aina kiivaasti lasten mennessä ohi, ja Aapo haluaisi rynnätä pyörien perään.

Tänään Aapon ilme oli näkemisen arvoinen, kun se mietti, minne hautaisi puruluun. Sopiva paikka löytyi, ja ei kun hommiin!

Sunnuntai 20.5.2018: Mikä on normaalia?

Aapo: - Onko normaalia haukkua imuria?
Eepo: - On.
Aapo: - Onko normaalia viettää aikaa Eepon ostoskorissa?
Eepo: - No.. olkoon niin, kunhan et pure reunoja.
Aapo: - Onko normaalia, että eteisen naulakossa on kenkiä pussissa?
Eepo: - On. Toistaiseksi ainakin.
Aapo: - Onko normaalia leimautua nyt hulluna Veepoon?
Eepo: - On! On normaalia ja oikein kannatettavaa. (Peittää kädellään suun. Hihittää.)
Aapo: - Onko normaalia tehdä vielä kakat sisälle?
Eepo ja Veepo: - Ei! Aapo, ei!
Aapo: - Onko normaalia kuunnella naapurin lasten ääniä ja nukahtaa kopin terassille ja mennä koppiin jatkamaan unia?
Eepo ja Veepo: Poikamme Aapo. Se on normaalia ja erittäin kannatettavaa! (Ylpeydestä hykerrellen, Veepo paukuttaa henkseleitään.)

Lauantai 19.5.2018 Elämä normalisoitumassa?

Päivystyspaikalla

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä,  että elämä taitaa sittenkin vielä normalisoitua. Aapo touhuilee Veepon kanssa "miesten töissä" ja voi turvallisin mielin ottaa etäisyyttä Eepoon. Eepon lähtö kotoa ja tulo takaisin sujuivat hyvin. Kun Eepo tuli takaisin, kumpikin oli päiväunilla. Aapo kävi vain tervehtimässä Eepoa ja meni takaisin nukkumaan. Siis mitä?!

Olisikohan se sittenkin niin, että "Missä koira kolme yötä, siellä koiralla koti?"

Aapo kaipaa selvästi toisia koiria ja ilahtuu lasten näkemisestä. Kahden viikon päästä, rokotuksen jälkeen voidaan tutustua beagle Tessaan, pohjis-Jeppeen ja italianvesikoira Loreen. Lisäksi kamuiksi voivat ehkä alkaa dalmatialais-Joda ja karkeakarvainen saksanseisoja Taavi. Jodan ja Taavin kotona on myös lapsia.

Ei tämä ehkä pöllömpi koti olekaan! Ehkä täällä voi asua. Palkkakoulutus on aloitettu, ja rauhoittuminen istualleen ennen häkistä ulostuloa sujui tänään hyvin.

Autoajelu ei ensin tahtonut onnistua,  kun autoon mennessä Aapolla oli liikaa virtaa ja kuljetushäkissä iski paniikki. Tultiin takaisin ja rauhoituttiin vähän, lähdettiin uudestaan. Löytyi kiva metsätie, jonne oli mukava pökelehtiä.

Ensi viikolla hoitoremmiin astuu veli Iipo, ja Eepo lähtee töihin. Huh, mikä määrä asioita Eepon pitäisi muistaa kertoa!

Perjantai 18.5.2018: Kuuden oven farssia ja monnimaisia kulkijoita

Tyypillisessä farssissa näyttämöllä on kolme ovea, joista ihmiset kulkevat enemmän tai vähemmän loogisessa järjestyksessä.

Eepo on kahden viikon ajan esittänyt kuuden oven farssia naama Buster Keatonina, mutta tänään jo vähän hymyilytti. Kahvihetki terassilla onnistui Aapon päiväunien aikaan jo aika hyvin. Mutta kas, takaisin tullessa muutaman minuutin jälkeen, päiväunilainen oli jo jalkeilla päivystämässä.

Tiellä meni kaksi bichon friseetä, jotka osoittivat Aapolle monnimaisesti, että tämä on niiden reviiriä. Aapo säikähti ja kipitti terassille turvaan. Noita kannattaa jatkossa varoa!

Torstai 17.5. 2018: Gwen Bailey: Pentu - Koiran kasvatusopas

Nyt alkoi kirjallisuuskoirakurssin ääneenlukukurssi.
Ensimmäisenä tutustuttavana on Gwen Baileyn Pentu - Koiran kasvatusopas. Kirjan mukaan Bailey on kansainvälisesti tunnettu behavioristi ja kouluttaja, joka on ansioitunut alalla monipuolisesti.

Koiran kasvatusoppaassa esitellään aluksi kuvin eri rotuja, ja lyhyesti esim. lenkityksen tai turkinhoidon opastusta kullekin rodulle siinä vaiheessa, kun koiranhankintaa harkitaan.

Eepo on löytänyt oppaasta vihjeitä siihen, mikä on jo mennyt pieleen, eikä ole enää korjattavissa: 

"Suo pennulle aikaa tutkia pihaa, rentoutua, haistella ja käydä tarpeillaan, ennen kuin viet sen ensimmäisen kerran sisälle."

Eepolassa tämä ei mennyt niin kuin Strömsössä, vaan koti merkattiin heti kaikilla lasteilla mahdollisimman moneen paikkaan. Tätä virhettä korjataan edelleen, mutta sisäsiisteydessä edistytään koko ajan.

"Pentua on helppo rohkaista käymään tarpeillaan ulkona, mikäli vahdit sitä herpaantumatta ensimmäiset viikot." 

- Totisesti tätä tehdään! Mutta...Nyt tulee paineita:

"Ellet saa pentua sisäsiistiksi kahden viikon intensiivisellä koulutuksella, vie pentu eläinlääkäriin tarkistettavaksi kaiken varalta. Mikäli kaikki on kunnossa, ota yhteys pätevään eläintenkouluttajaan."

Lisäksi kirjasta on löytynyt vihjeitä siitä, mikä on vielä korjattavissa, esimerkiksi siedätys erossaoloon. Eepolassa ei ole pentuporttia. Liukuoven ajateltiin toimivan, mutta tasapainoa haetaan tässä edelleen; ovi auki vai ovi kiinni? Aapo hakee päiväunille eri paikkoja. Ei se välttämättä ole se paikka, joka on etukäteen ajateltu. Olkoon sitten niin. Eepo liikkuu edelleen koko ajan talossa ja sulkee ovia jättäen Aapon ulkopuolelle. Ulko-ovestakin on jo päästy lähtemään ilman itkua. Itkahdus on kuitenkin tullut, kun Aapo on ollut kyttäämässä heti eteisen oven takana, ja jalka on jäänyt oven alle.

"Älä välitä yksittäisistä haukahduksista, mutta mene pennun luo, jos se ahdistuu voimakkaasti. Jos joudut palaamaan, älä puhu, vaan pysy vaan huoneessa, kunnes pentu rauhoittuu....jätä koira yksin lyhyiksi hetkiksi useita kertoja päivässä."

Jes! Tässä Eepo on onnistunut, ja osaa esimerkiksi yöllä muuttua koiraksi.

Lisäksi Pentu - Koiran kasvatusoppaassa on käyttökelpoisia vinkkejä tuleviin harjoituksiin. Palkitseminen on vihdoin aloitettava ja luoksetulo kutsusta. Huomiotta jättäminen esimerkiksi koiran hyppiessä päälle näyttäisi olevan yksinkertaista. "Ei sinulle" näyttää kuvissa helpolta, samoin "Odota." 

Selkeät käsimerkit ovat mielenkiintoista, uutta tietoa. Käsimerkkien käyttö tähänastisten koirien kanssa on ollut vähän sinnepäin.

Aaposta ei tarvitse tulla koiraa, joka herkkupala kuonolla odottaa ihmisen mielivaltaiseksi määrittelemän ajan päättymistä. Riittää, että Aaposta kasvaa hyvin käyttäytyvä ja yhteiskuntakelpoinen kaverikoira Eepolle kirjallisuuskoiraksi ja Veepolle metsästyskoiraksi. Mieluusti enemmän kirjallisuuskoiraksi.

Hyvin täällä osataan jo "Istu!" hihnan kaulaan laittamisen aikana ja hihnassa kulkeminen. Myös "Ei" tuntuu menevän perille helposti.  Koiran kasvatusopasta lukiessa voi tulla paineita, mutta ei kahdessa viikossa tarvitse kaikkea oppia ja osata. Jäitä hattuun nyt,  Eepo!

Aapo lenkkeilee hihnassa

Keskiviikko 16.5.2018 Kirjallisuuskoiraopintojen aloittelua ja koira-Konmaria

Eilisen riitapäivän jälkeen koitti taas tavallinen, oikein  sopuisa päivä.  Terassipöydän välitasolta löytyi mukava päiväunipaikka.

Eilisestä Eepo oppi, että Aapo todellakin pistää hantiin, jos tyhmä Eepo ei tajua, mitä Aapo sanoo. Häkkipaniikin jälkeen Aapo yritti sanoa: "Älä pane sitä ovea kiinni! Ahistaa!" mutta Eepo vain tappeli ja koulutti.  Iltapäivällä huoneen ovi oli auki, ja Aapo nukkui pitkät päiväunet ja unohti riidan. Eepo oppi, että oppi menee paremmin päähän ilman lukkarin opetusmenetelmiä tai halkonuijaa.

Tänään häkkiharjoittelu on mennyt hyvin. Häkissä on mahtavia leluja: kuminauhaan sidottu paita ja pipo,  Eepon vanha mokkahanska,  itse askarreltu kuminauhasolmu, tennispallo, amerikkalainen pehmojalkapallo ja konttoristien nystyräinen tasapainoistuin, jolle on hauska antaa kyytiä. Häkissä voi kaivaa kuoppia ja mässyttää nahkaluita. Sateenvarjo varjostaa liialta päivänpaisteelta, kunnes saadaan parempi varjoratkaisu valmiiksi.  

Leluja on eläinkaupat pullollaan, mutta toimivia leluja voi ihan itsekin kehitellä. Eepo on ajatellut rekisteröidä tuotemerkin "koira-Konmari", jonka toimintaperiaate on yksinkertainen: Mieti, tuottaako esine tai vaate sinulle iloa. Jos ei, marita se koiran leluksi!

  Kirjallisuuskoirakurssin ääneenlukukirjoiksi on lainattu jo kaksi pentukirjaa. Mutta opintoihin kuuluu aika paljon myös muuta.  Granta - uuden kirjallisuuden areena 8: Eläin  sisälsi aivan ihastuttavan tarinan, Keskusteluja vanhan koiran kanssa, jonka on kirjoittanut Tiina Raevaara. 

Jos Eepo saa vähän lukurauhaa, saattaa syntyä myös blogitekstejä erääseen kirjallisuusblogiin:
https://kirjakirjokansi.blogspot.fi/ 

Tiistai 15.5.2018 Häkkiharjoittelu meni minuutin liian pitkäksi

Nyt tuli takapakkia! Vaikka Aapo on kasvattajallakin ollut vähän häkissä, tänään viiden minuutin yksinolo häkissä meni minuutin liian pitkäksi. Paniikki ehti iskeä, ja sen jälkeen sisälläkin yksinolo omassa huoneessa oli vaikeaa, ja kitinää kuuluu, paitsi nyt, väsytystaistelun jälkeen. Aapo on rauhaton ja seuraa Eepoa. Myös riiviömäisiä piirteitä näkyy. 

No, kukaan ei ole hirttäytynyt -ainakaan vielä. 

Alemmassa kuvassa on Veepon kehittelemä aerobinen harjoituslaite kuminauhavastuksin. Koppi on vielä keskeneräinen. Eepo suunnittelee sen värimaailmaa ja sisustusta. Kultakirjaimilla kirjoitettava nimi mustalla pohjalla vaikuttaisi tällä hetkellä hyvältä idealta. Matto ja huopa sisällä jo onkin.

Maanantai 14.5.2018 Postin kulusta ja koti-ikävästä

Miten niin pieni koira voi lähettää peräpään postia niin paljon? Ruokinta on ohjeen mukaista, pihalla on omatoimista liikuntaa ja kuntosaliharjoitteluna pressun ja tiilen vetämistä. Silti aamuposti tuli tänään sekä ulos että sisälle. Johtuukohan se juuri metsästyskoiraopintojen liikuntaohjelmasta? Kirjallisuuskoiran ruumiintoiminnot olisivat varmaan jotenkin eteerisempiä, ehkä jopa vaaleanpunaisia... Kirjallisuuskoiraopintoja on nyt vähän vaikea aloittaa, kun opinto-ohjaaja on siirretty täysipäiväisesti lastentarhanopettajaksi.

Eilen iltahämärissä Aapolle taisi tulla koti-ikävä. Naapuruston puolikuuron pohjismummon luokse oli kova veto, lähinaapurin lasten äänet itkettivät, ja lenkkeilevä berhandilainenkin olisi saanut innokkaan seuraajan.  Se ei kuitenkaan kääntänyt edes päätään jonkun pikku inisijän suuntaan.

Sunnuntai 13.5.2018 Maailman emojen äitienpäivämanifesti

Hyvää äitienpäivää ja maailman emojen päivää!

Viime yönä Eepo muuttui koiraksi. Aapo heräsi omassa huoneessan ja halusi tarkistaa, ettei ole yksin maailmassa. Ei vinkunut. Eepo asettui koiraksi koiran viereen: Ei puhetta, ei silitystä, vain selän kääntäminen ja jaloilla kauemmas työntäminen; mutta läsnäolo ja hajukontakti. Toimi hyvin!

Aapon ja muiden pentujen puolesta julistetaan täten maailman emojen äitienpäivämanifesti:

• Älä roskita.
• Vie luontoon viemäsi roskat takaisin kotiisi tai polta ne.
• Älä särje pulloja tielle. 
• Älä täytä meriä muovilla.

Lauantai 12.5. 2018 Päivän puheenaiheet

Viikko on nyt mennyt. Joka päivä on opittu jotain uutta. Ulkopissat ja -kakat alkavat jo sujua, jalkaakin on jo nostettu niin kuin isot pojat kuuluvat tekevän. Ruoka-ajat alkavat jo hahmottua, mutta vielä keskustellaan nimestä ja nukkumapaikasta. Aapo ei vielä ymmärrä nimeään. -Ai minä vai? Eepon mielestä nimi pitää kuitenkin osata ensin, ennen kuin pääsee tunnelin kautta Kiinaan. 

Toinen keskusteluaihe on päiväunien paikka. Niin mielellään Aapo kyynähtäisi keittiön lattialla, josta voisi toisella silmällä päivystää Eepoa ja Veepoa. Aapo kuitenkin kannetaan puoliunessa omaan huoneeseen nukkumaan

 - Paikka! Koko yön nukkuminen ei ole vielä sujunut yksin, mutta siinäkin edistytään.Tänään päiväunilta herättyään Aapo ilmoitti kohteliaasti, että on herännyt, joten oven voi avata. Ei kuulunut vinkumista. 

Autoajelullakin käytiin. Pikkulintuja on haukuttu ja perhosia ihailtu. Touhupäivä tämäkin.

Kun Aapoa pitää kieltää, Eepolla tulee selkäytimestä Viipon seuraajan, itäsiperianlaikka Seepon nimi. Sitä oppi toistelemaan painokkaasti ja usein, koska Seepo tuli perheeseen luovutusiän jo ohittaneena.

Seepo oli valtaisa ja vallaton koira, joka teki tuhoja päätyökseen. Ovet, puutarhakalusteet, sähkökatkaisijat (Eepon pään yläpuolella olevatkin), pihan istutukset, leikkimökin siltakaide...ja pahimpana kaikista: maailman ihanin kultasandaali! Juoksunaru oli helppo katkaista, kun sopivasti tempaisi. Kettinki kesti vähän paremmin, mutta sillä aikaa saattoi tuhota oleskeluterassin. Mikään ei säästynyt. 

Seepo oli tsunami, hurrikaani ja maanjäristys samassa paketissa.Voimia oli niin paljon, että talvella Seepo veti valjaissa potkukelkkaa, jonka kyydissä istui Eepo, ja jalaksilla vielä Veepo, eli noin 200 kg ja potkukelkka päälle, eikä tuntunut missään! Kaiken riehumisen jälkeen Seepo loiskautti illalla valtavan käpälänsä Eepon ympärille ja otti halaukseen lattialle tai makasi selällään jättikoivet pentuasennossa ja vaati rapsuttamaan. 

Seepo ei pystynyt olemaan autossa, vaan oksensi ja kuolasi jo muutaman sadan metrin jälkeen. Silmät pyörivät päässä. Seepo oli ilmeisesti normaalin näköinen, mutta kehitysvammainen, eikä se ymmärtänyt voimiaan. Se oli kuin Lennie John Steinbeckin kertomuksessa Hiiriä ja ihmisiä. Kiltti, mutta vaarallinen.

Kun Eepolta murtui olkapää, ja Veepo oli reissutöissä, Seepo huomasi tilaisuutensa koittaneen ja alkoi ottaa valtaa. Se irvisteli Eepolle ja alkoi hyppiä voimalla päälle, kun Eepo yritti selvitä ruokkimisesta yhden käden avulla. Valta-asetelma keikahti lopullisesti. Käskyttäminen ei onnistunut. Yhteiselämästä ei tullut mitään. 

Perjantai 11.5.2018: Tuuli suhisee pään läpi korvasta korvaan

Veepon perään piti itkeä tirauttaa. Eepo sulkee ovia ja pysyttelee etäämmällä. Eilinen työnjohtohomma uuvutti niin, että Aapo vetäytyi pitkäksi ajaksi tuolin alle. Pehmeä peti on vieressä ja häkkikin, mutta tuolin alusta näyttää olevan mieluisin paikka, kun haluaa eroon rasittavista ihmisistä ja viriketulvasta. Introvertin piirteitä! Paikka on sama, johon Eepokin haluaisi ryömiä työpäivien jälkeen.

Päivän tavoitteena on, että Eepo yrittää haravoida ja Aapo saa päivystää kuljetushäkissä. Häkkiajatus ei näytä toimivan. Se täytyy jättää vain kuljettamiseen. Ehkä myös verkkomalli ei ole paras mahdollinen. Pitäisikö olla järeämpi? Vankilamaisempi?

Ehkä kriisitilanteessa olevaan parisuhteeseen pennun (tai lapsen) tulo ei ole paras vaihtoehto, mutta Eepon ja Veepon 39-vuotiseen juurakkoliittoon (eli jurakauden liittoon) pentu on tuonut mukavasti vipinää. Puhumistakin on paljon enemmän kuin pitkiin aikoihin: "Pissa, kakka, pissa, kakka..."

Kirjallisuuspainotteisen ja metsästyspainotteisen opintolinjan yhteensovittaminen ei ole aina aivan helppoa, mutta on tärkeää puhua hitaasti, selkeästi ja yksinkertaisilla lauseilla, niin että toinen opinto-ohjaaja ymmärtää olevansa väärässä. Tällä hetkellä kirjallisuuskoira Kivi johtaa 2-1. Tasapelistä on toivoa, koska Kivi oli kuitenkin metsämies!

Eepo tykkää Aapon rauhallisista tuijotteluista ja tuumailuista sekä siitä, että tuuli suhisee kummankin pään läpi korvasta korvaan.

Kirjallisuuskoira metsästyskoiraopinnoissa

Torstai 10.5.2018: Häkinrakennuspuuhat

Veepo on häkinrakennuspuuhissa. Aapo toimii työnjohtajana. Eepo katsoo ikkunasta ja pelkää katastrofia: Aapo karkaa, Aapo syö sähköjohdon, sammakko säikäyttää, ampianen pistää...
Arkipyhä ja rakennuspuuhat antoivat Eepolle vapaahetken. Oho! Kaupunki! Ihmeellinen paikka!

Kun Aapo päivystää ulkona niin pienenä ja avuttomana, tulee mieleen Viipo, entinen pohjisveli, joka joutui häkkiin asumaan samanikäisenä. Iipo ja Laapo olivat pieniä. Eepon jaksaminen oli rajoillaan.Viipon hoitamiseen ei jäänyt voimia. Se oli vain yksi hoidettava lisää, eikä positiivista tunnesuhdetta oikein päässyt syntymään. Viiposta tuli Veepon, Iipon ja Laapon koira, häkkiin häädetty huutolaispoika.

Eepon ja Viipon suhde oli pitkään jännitteinen, jopa sanallisen aggressiivinen, kunnes elämä vähän hellitti puristustaan, ja Eepo pyysi Viipolta anteeksi pahoja sanojaan. Viipo antoi anteeksi, ja loppuaikoina suhde parani. Viipo oli herkkä ja hieno koira, joka olisi kuulunut sisälle sohvakoiraksi.

Alku ei ollut aivan ruusuinen, mutta Viipo eli pitkän elämän, 13 vuotta, kunnes punkki kiinnittyi kuonoon ja sairastutti Viipon. Sairautta oli paha katsoa. Joku vuosi sitten Eepo ja Laapo kävivät eläinten hautausmaalla. - Liikuttava, rakkaudentäyteinen paikka, jonka eräälle kivelle laitettiin luonnonkukkia Viipon muistoksi.

Keskiviikko 9.5.2018: Kurssi alkaa

Tänään alkaa yksinolo- ja ovensulkemiskurssi. Oman huoneen oven sulkeminen onnistuu jo leikin ja päiväunien ajaksi. Veepon perään piti vähän itkeä. Tänään aletaan testaamaan, voiko Eepo lähteä ulko-ovesta ilman suurempaa dramatiikkaa.

Koko ajan lähdetään ja kuljetaan ovista. Katsekontaktia vältellään. Aapo ei pääse mukaan. Eepo ei ole koirakuiskaaja. Eepo yrittää vain toimia luontaisilla emovaistoilla ja pennun tarpeita seuraten. Jotain on tietenkin oppinutkin esim. television koirakuiskaajilta. Perheessä on ennenkin ollut koiria, mutta tämä vaihe ei ole ollut koskaa ennen Eepon vastuulla.

Pentu tarvitsee rauhaa ja aikaa oman rytminsä löytämiseen. Emo tarvitsee rauhaa ja aikaa oman emoutensa löytämiseen. Yhdellä kerralla ulko-ovi aukesi ilmavirrasta. Ja kukas se olikaan lähtenyt perään!! Onneksi vain terassille, mutta tiukka katsekontakti Eepossa. Huh! Aikaa tämä vaatii.

Ulkona on mukavaa! Kumpikin tykkää linnunlaulusta ja tuulen huminasta. Eepon pää tyhjenee työasioista. Pihatöitä ei kuitenkan oikein voi tehdä, vaikka ilma olisi siihen mitä mainioin. Eepon sanavarasto on supistunut: " Ei. Hyvä. Hyvä poika! Aapo, tänne!" Osaako sitä enää mistään järkevästä puhuakaan! Tarvitseeko edes?

Aapo tarvitsee hellyyttä ja tekee sen kyllä taitavasti tiettäväksi. Aapo haluaa antautua syliin. Pehmeän turkin silittelyssä ja pennun syvässä katseessa on kaikki, mitä nyt tarvitaan.

Kirjastossa on varattuna "Pentu tulee taloon."

Tiistai 8.5. 2018

Illalla torkut Eepon polvilla, yöllä tai aamulla kakka keittiön lattialle. Aapo on viisas, esikuvansa mukainen: Aamulla istui jo oven edessä ja pyysi ulos! Osaa istua rauhassa, kun panta pannaan. Kävelee jo mukavasti hihnassa, mutta pistää myös hanttiin, kun suunta ei ole mieluinen. Viihtyy hyvin ulkona, tuumailee ja tutkailee, kuuntelee keskittyneesti linnunlaulua. Haistelee tuulta ja ihmettelee lentäviä lehtiä.

Aapo opettaa Eepoa. Mindfulness-kurssia ei nyt tarvita, lomaa kylläkin! Lauantaista tiistaihin on ollut kokoaikaista tohinaa ja stressiä, vähän - kuitenkin tarpeeksi- hyviä hetkiä. Veepo ja Aapo lähtivät asioille. - Nyt äkkiä ulos! Pyöräilmään, kirjastoon, kauppaan... 1.5 tunnin pyörälenkki etäännytti mukavasti. Nyt on Veepon vuoro.

Illalla on Euroviisut, joissa Saara Aalto edustaa Suomea. Kaikki peukut ja hännät pystyyn!

Maanantai 7.5.2018: Miten tässä nyt edetään?

Aapo tuli herättämään Eepon ja teki ensimmäiset pissat ulos. Sen jälkeen seurasi hellyyden täyteinen aamu. Eepo tunsi itsensä NIIN tärkeäksi ja rakkaaksi. Eepo alkaa olla jo vähän liian vanha lattialla makaamiseen aamuyön tunteina. Lonkkia pakottaa. Myöhemmin Eepo pääsi postilaatikolle hakemaan lehden, mutta vessakäynti aiheutti jo hämmennystä. -Mihin se meni? Äitii!!!

Eepo alkaa panna Aapon huoneen ovea kiinni, sekuniksi. Ei onnistu vielä.

Imurointi onnistui hyvin. Aluksi Eepo piti Aapoa sylissä, mutta se rimpuili siitä pois ja meni omaan huoneeseensa tuolin alle. Selvästi oli kasvatuskodissa tottunut siihenkin. - Ei mitenkään mukavaa, mutta olkoon! Tyhmiä touhuja.

Seuraavaksi on tarkoitus lähteä kylälle autolla. On vähän pulmia. Kuljetushäkki on liian iso Eepon autoon, ja Eepo on epävarma ja teki virheen. Aapo meni häkkin, Eepo nosti häkin ilmaan. Eepo panikoi. Rauhoituttiin. Opittiin. Ensin häkki, sitten vasta koira, ja ehkä etupenkin lattialle, jos mahtuu.

Koko ajan on jatkuvaa punomista talutushihnan kanssa. Pissa, kakka, ruoka, leikkihetki, ulkona haistelu. Ei hetken rauhaa. Mutta nyt: Koira nukahti. Aah!! Päiväunet...!

Koska Eepolla oli menoa, Aapolla tuli äkkilähtö mukaan Veepon työreissulle. Häkkiin tunkeminen ei mennyt kiireessä aivan tyylikkäästi. Eikä häkissä kuulemma pysyminenkään ollut aivan selvää. Ensi kerralla: rauhassa ja väsyneenä häkkiin nukkumaan.

Matka kestää. Nälkä on jo varmaan kova.... Eepolla on ikävä.

Aapon syntymä 9.3.2018, lapsuudenkoti ja ensitapaaminen

Eepo luuli, ettei heille enää koskaan tulisi koiraa. Kaikki aiempien koirien tarvikkeet oli annettu pois. Vuosi sitten Eepo sanoi, että ei halua enää sitoutua, vaan nauttia vapaudesta, vain omasta elämästä vailla velvollisuuksia; reissata ja matkustaa, lukea ja kirjoittaa.

Veepo jaksoi puhua koirasta vuoden, ja viimein Eepo suostui. Tuppisuun Aapo syntyi 9.3. 2018 Kuusamossa Tuppisuun kennelissä (Tiedot päivittymässä).

Emä Rita synnytti kolme tervettä pentua, kaksi poikaa ja yhden tytön.  Lapsuudenkodissa oli hyvä kasvaa lempeän emän, villien sisarusten, ammattitaitoisten kasvattajien sekä perheen lasten ja muiden koirien kanssa.

Ensitapaaminen oli 1.4. 2018, pääsiäisenä 2018, jolloin myös nimi Aapo alkoi tuntua omalta. Nimellä on kirjallinen esikuva: Aleksis Kiven Seitemässä veljeksessä Aapo on veljessarjan viisain ja toimii usein ratkaisijana ja neuvottelijana veljesten välisissä kiistoissa.

Vasemman jalan ruskea läikkä ja valkea häntä olivat tunnistamisen apuna. Eepon suhde Aapoon oli vielä varovainen ja etäinen. Ei se ollut salamarakkautta. Aapo tuntui kuitenkin virkeältä ja terävältä sekä aiemmin nähdyn videon perusteella periksiantamattomalta.

Myöhemmin kasvattajan lähettämän uuden videon myötä Aapo osoittautui esikuvansa kaltaiseksi: ei pelkää isoveljen ärhentelyä, vaan tarttuu halkoon ja tappeluhaasteeseen, mutta saa samalla puhutuksi veljen lopettamaan. Aapo väistyy, mutta ei arkajalkana, vaan sovittelijana.

Tavaraa piti hankkia.

Lauantai 5.5.2018 ja sunnuntai 6.5.2018 Kotiintulo

Kotona odotti pehmeä peti ja leikkikaluja.
 Aapo tutustui rohkeasti uuteen kotiin. 

Pohjanpystykorva Aapo tuli kotiin. Ensimmäinen vuorokausi sekoitti koko elämän. Mikään oma ei ollut enää ennallaan: ei hiljaisuutta, ei lukemisrauhaa, vain Aapon seuraamista tauotta, Aaposta puhumista, hoidon suunnittelua, pissan ja kakan vahtimista. Eepo ei pystynyt keskittymään enää mihinkään.

Stressipisteet nousivat, kun Eepo alkoi SUORITTAA pissa- ja kakkaopetusta. Eepo oli ajatellut itsensä vain helliväksi emoksi, ja opetuskyttäys alkoi stressata. Eepo tunsi itsensä tyhmäksi ja huonoksi, kun pissat lirisivät ja kakkapökäleet putoilivat varoittamatta mihin sattuu. Mutta kun Aapo tahtoi syliin, Eepo tunsi itsensä jo emoksi ja vain nuuhki pennun tuoksua. Kaunis ja ihana pentu! Onneksi viihtyy lähellä. Tämän Eepo osaa!

Ulkona Aapo haistelee ja tutkii ja kuuntelee lintujen laulua. Lentävät lehdet ovat mielenkiintoisia. Sisälle tultuaan pissaa lattialle. Ehkä tämä on reviirin merkkausta tai vain vauvan tahdonalaisen rakonhallinnan puutetta.

Mistä tuo suorittaminen tulee? Miksi Eepon tai Aapon pitäisi mitään osalta?! - Ei ainakaan ensimmäisen vuorokauden aikana. Ei emoutta voi suorittaa. Silittämisen, kantamisen ja ruokkimisen osaa luonnostaan. Kaikki muu tulee siinä sivussa.

Eepo on viikon "äitiyslomalla". Pelottaa jäädä viikoksi kahdestaan. Miten tästä selviää? Toisen koti-illan iltatoimia kohti Eepon olo on jo rauhallisempi. Veepo on saanut Aapon tekemään pissan ja kakankin ulos. Tänään pissa osui ensimmäisen kerran sanomalehdellekin. Ehkä tästä vielä selvitään. Apolla on positiivinen itseluottamus ja hämmästyttävä sopeutumiskyky. Eepon kädet tuoksuvat pennun turkilta.